Vanhala on jo pitkään varoitellut tuudittautumasta näkemykseen alaa riivaavasta suhdannekuopasta. Hänen mielestään kyse globaalista ongelmasta, jonka syynä on Kiina.

Vanhala heittää pysäyttävät luvut alan tuotannnosta. 20 vuotta sitten, kun Paperiliitto täytti 100 vuotta, Suomessa tehtiin 27 miljoonaa tonnia metsäteollisuustuotteita ja liitossa oli 23 000 jäsentä. Nyt tuotanto on liki puolittunut ja liiton jäsenmäärä 9 000.

Metsää ei ole nähty puilta sen enempää alan yrityksissä kuin eduskunnassakaan.

– Tilanteessa on todella hämmästyttävää, että metsäteollisuuden tulevaisuutta koskevaa laajempaa keskustelua ei ole. Eikä tuotantoon ei ole saatu uusia tuotteita, eikä niitä taida olla näköpiirissäkään.

Vanhala myöntää, että hänelläkään ei ole ratkaisua metsäteollisuuden synkkään tilanteeseen. Jos olisi, ”olisin UPM:n tai Storan toimitusjohtaja”, hän muotoilee.

– Sitä voi kysyä, onko johto ollut ihan hereillä muutoksessa. Kun katsotaan taaksepäin, niin olisiko jonkinlaisia toimia pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Tai uskaltaa edes keskustella näistä asioista. Aika tuskattuttavaa seurata tällaista pään panemista pensaaseen, Vanhala sanoo.

Hän ei usko, että mistään kansallisesta yhteisestä metsästrategiasta olisi apua, jos metsäyhtiöt eivät itse reagoi tilanteeseen ja tee muutoksia toimintaansa.

Vanhala uskoo metsäteollisuutta olevan Suomessa jatkossakin. Kysymys on, missä laajuudessa ja minkälaista.

Myös teollisuudessa on ollut uskoa tulevaisuuteen. 2000-luvulla se on tehnyt Suomeen miljardiluokan investointeja etenkin sellun, kartongin ja biotuotteiden tuotantoon.

– Tämä on omaa ajattelua, mutta jos nyt nykytiedolla mietittäisiin uuden sellutehtaan rakentamista Suomeen, niin epäilen, että vastaus olisi ei. Isoin syy on tämä globaali markkinatilanne.

Vanhala sanoo Paperiliitossa jaettavan huoli alan tulevaisuudesta. Liitossa on omalta osalta yritetty tehdä kaikki mitä voidaan vähän matalalla profiililla, ilman työtaisteluja, jotta turvattaisiin kaikkien töiden jatkuminen. Kaikki metsäteollisuuden sopimukset ovat jo valmiina.

Metsäteollisuus on perinteisesti elänyt suurista volyymeista. Nyt suurten määrien sijaan pitäisi miettiä erikoistumista.

Suomessa on paljon puhuttu riittääkö meillä puu. Vanhalan mielestä nykytilanteessa pitäisi ennemminkin keskustella mitä teollisuus on valmis maksamaan puusta, kun sen tarve pienenee.

– Tervakoski on hyvä esimerkki kannattavasta pienten erien tekemisestä. Tällaista tuotantoa pitäisi saada lisää. Yksi tulevaisuudenkuva voi myös olla isojen tehtaiden tuotannon sivuvirroista saatavat erikoistuotteet vaikka lääketeollisuuden tarpeisiin.

TUTKIJA Jakob Donner-Amnell jakaa Vanhalan näkemyksen metäsäteollisuuden ahdinkosta. Hänen mukaansa alan tilanne ei ole häävi Kiinassakaan

– Elämme vaihetta, jossa isot tuottajamaat ja merkittävät yritykset toivovat, että joku muu vähentäisi kapasiteettia, Donner-Amnell sanoo.

Tuotantoyksiköitä on ajettu viime aikoina alas erityisesti Kanadassa, jonkin verran myös Yhdysvalloissa. Stora Enso ilmoitti viime keväänä Ruotsissa yhden Skutskärin tehtaan sellulinjan lakkauttamisesta.

Alasajot eivät ole toistaiseksi nostaneet sellun hintaa Kiinassa, joka on Suomelle Euroopan ohella tärkeä markkina. Kartongissa tilanne on Donner-Amnellin mukaan samanlainen.

– Jos maailman taloudessa ja kysynnässä ei tapahdu käänteitä, niin tilanne paranee selkeästi vasta jos ja kun tuotantokapasiteettia leikataan riittävästi.

Suomen ja Ruotsin tilannetta voisi helpottaa, jos Pohjois-Amerikassa ajetaan enemmän alas vanhaa tuotantoa. Meilläpäin tehtaat ovat keskimäärin parempia ja uudempia kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Donner-Amnellin varoittaa, että kyseessä on lyhyen tähtäimen näkymä, jota ei kannata liikaa tuijottaa.

– On vaikea nähdä, että alasajoja ei tulisi lähivuosina ollenkaan Suomeen tai Ruotsiin. Se koskee erityisesti paperia, jossa tendenssi on ollut jo pitkään meneillään mutta myös kartonkia ja ehkä kaikkein eniten havusellua.

Tuotantoyksiköiden pudotuspelissä Paperiliiton Petri Vanhala näkee Suomen olevan pitkälti samalla viivalla muiden maiden kanssa.

– Ja kyllä meillä Suomessakin käydään jäätävää kilpailua, kuka alkaa ensinnä sammuttaa valoja, Vanhala sanoo.

Vanhala odottaa etenkin UPM:n ja Sappi-konsernin paperiteollisuuden yhdistymisen vaikutuksia.

– Sapilla on muualla Euroopassa huonompiakin tehtaita kuin Suomessa, mutta nyt edessä voi olla kovia toimia, joilla markkinoilta siivotaan ylimääräistä kapasiteettia.

TILANNE on tullut Suomessa yllätyksenä. Kiinan nopeasti kasvavaan selluntuotantoon ei Donner-Amnellin mukaan ole varauduttu.

– Varmasti tätä on firmoissa seurattu ja kaikki saatavilla oleva data on hankittu mutta muutoksen nopeus on yllättänyt ja nimenomaan vaikutukseltaan, se miten se painaa kartongin ja sellun hintoja Euroopassa asti. Kiinan kartonki- ja paperituotanto on jo Euroopan markkinoilla kilpailemassa.

Myös kemiallisen metsäteollisuuden raaka-aineiden, puun ja kemikaalien, hinta on viime vuosina noussut.

Kiina haluaa vähentää tuontiriippuvuuttaan, joten se on lisännyt omavaraisuuttaan selluntuotannossa ja puunhankinnassa. Kiina on myös kasvattanut plantaasimetsiään vuosikymmeniä. Kun rakentaminen on vähentynyt, puuta on enemmän tarjolla metsäteollisuuden raaka-aineeksi.

Metsäalan analyytikkoyritykset arvioivat Donner-Amnellin mukaan vuoden vaihteen tienoilla, että pitkäkuituisen havusellun tarjonnan tulisi supistua globaalisti yli miljoonalla tonnilla, että ylikapasiteetti purkautuisi ja hinta nousisi kestävälle tasolle.

– Sen jälkeen on ilmoitettu yli puolen miljoonan tonnin vähennyksistä, joista kaikki ei ole vielä toteutunut.

– On ihmetelty miksi edes tämä kohtalaisen suuri määrä ei ole näkynyt Kiinan tuontihinnoissa. Voi olla, että arvio on ollut alakanttiin tai sitten vaikutukset hintaan tulevat esiin vasta vähitellen.

SELLUN lisäksi Kiina valtaa myös kartonkimarkkinoita. Edes suomalaiseksi erikoisosaamiseksi pitkään laskettu pitkäkuituinen havusellu ei ole enää turvassa. Kiinalaiset tekevät myös sitä.

– Mehän täällä pidämme suomalaista pitkäkuituista sellua maailman parhaana selluna, mutta asiakkaat näkevät asian toisin. Lyhytkuituisen sellun laatu on parantunut ja kun kiinalaiset pystyvät vielä painamaan sen hintaa alas, niin sitähän asiakkaat sitten ostavat. Hinta tuntuu ratkaisevan enemmän kuin laatu, Petri Vanhala sanoo.

Turvassa ei ole edes Latinalaisen Amerikan selluteollisuus, jolle Kiina oli pitkään tärkeä asiakas.

– Sielläkin oli suuri osa tuotannosta laskettu Kiinan viennin varaan, mutta nyt Kiinalla on nyt voi tarvittaessa käyttää omaa tuotantoa ja pitkälti sanella millä hinnalla sellua ostetaan.

Vanhalan mukaan Kiina pystyy nyt jo tuottamaan kartonkia niin paljon, että se kattaa koko Euroopan kartonkitarpeen. Trumpin tullit ovat osaltaan vielä lisänneet kiinalaisen kartongin tuontia.

Mihin Suomen pitkäkuituinen sellu tungetaan, jos Kiina ei enää osta sitä, Vanhala kysyy. Kapasiteettia, nyt pääosin seisovaa, riittää. Esimerkiksi Metsä Fibren Joutsenon sellutehdas on seisonut kuukausia, Kaukaan sellutehtaalla on markkinatilanteen takia seisokki ja Kemin tehtaalla pitkä remonttiseisokki.

TUTKIJA Donner-Amnell kertoo puhuneensa Kiinan kasvavan tuotannon merkityksestä jo puolentoista vuoden ajan.

– Ei ole herättänyt mitään mielenkiintoa. Keskustelua on jatkettu hakkuumääristä tai ennallistamisen kustannuksista. Tuntuu, että monet ovat muutoksesta yllättyneitä eikä härkää haluta tarttua sarvista.

– Jos havusellun kysyntä vähenee ja hinta yhä laskee, pienet kustannussäästöt, jota saadaan verotuksen tai puun hinnan lievän laskun kautta eivät riitä.

Kun paperikriisi alkoi kaksikymmentä vuotta sitten, metsäteollisuudessa katsottiin, että se hoidetaan tuotantokustannuksia laskemalla.

– Paljon myös tehtiin sen eteen. Ja kuitenkin jouduttiin lopettamaan tehdas toisensa jälkeen. Sellun kysyntä ei nyt samalla tavalla romahda mutta kustannuskilpailukyvyn ongelmat ovat vähintään samaa luokkaa kuin painopaperin kohdalla aikoinaan.

Donner-Amnellin mukaan kemiallisen metsäteollisuuden käynnissä olevaan globaaliin rakennemuutokseen, jossa koko pohjoinen tuotanto menettää asemiaan, ei pidä suhtautua vain kustannuskriisinä. Hän ottaa vertailukohdan autoteollisuudesta.

– Voidaan leikkiä kuten Saksassa on leikitty, että kyllä tämä klaarataan. Kuka nyt haluaa kiinalaisia autoja? Ja sitten Volkswagen vähentää 100 000 työntekijää. Kun tuijotetaan vain yksittäisiä tekijöitä, ei nähdä rakennemuutoksen koko kuvaa.

METSÄTEOLLISUUS on pitänyt esillä vielä luonnosvaiheessa olevan EU:n ennallistamisasetuksen ja mahdollisten hakkuurajoitusten haitallisuutta kilpailukyvylle. Asetuksen toimeenpano on Suomen omissa käsissä vaikka se pitääkin hyväksyttää EU:lla.

Donner-Amnell ei usko, että suomalaiset hyväksyisivät sellaisen version metsien ennallistamisesta, joka vähentäisi tuntuvasti puun saatavuutta. Puun hintaan asetuksen toimeenpano saattaa hänen mukaansa jonkin verran vaikuttaa.

– Ymmärrän metsäteollisuuden huolen mutta on vaikea uskoa, että poliitikot päätyisivät ratkaisuun, joka vähentäisi merkittävästi puun saatavuutta.

Donner-Amnell pitää ennallistamisasetuksesta ja hakkuurajoituksista käytyä keskustelua metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta ”varjonyrkkeilynä”, joka vie huomion paljon suuremmilta ongelmilta.

– Globaalin markkinatilanteen tuomat muutokset vähentävät hyvälläkin tuurilla teollista puunkäyttöä miljoonilla kuutioilla. Jos huonosti käy, vaikutus on pidemmällä aikavälillä vielä suurempi.

Synkät näkymät johtuvat paitsi markkinoiden ylikapasiteetista myös kustannuserosta. Kemiallinen puunjalostus ei Donner-Amnellin mukaan ole pohjoisella pallonpuoliskolla kovin kustannuskilpailukykyistä plantaasikuituun pohjautuvan eteläisen tuotannon rinnalla.

Markkinat kasvavat voimakkaammin etelässä ja kun puu ei ole yksityisomisteista, se on halvempaa kuin meillä.

– Puu on meillä omaisuuserä eikä esimerkiksi valtion tai yrityksen omistama plantaasituote, jolla ei ole suurta omaisuusarvoa.

Donner-Amnellin tiedossa ei ole, että suomalaisen puunjalostuksen tulevaisuudesta olisi tehty viime aikoina skenaarioita. Ruotsissa viimeisin skenaario on viime keväältä.

– Ruotsin maatalousyliopiston SLU:n tutkija Ragnar Jonsson julkaisi aiheesta artikkelin. Vaikka skenaariot olivat aika erilaisia, hän tuli siihen tulokseen, ettei kemiallinen metsäteollisuus kasva Ruotsissa eikä Suomessakaan missään skenaariossa vaan pikemminkin pienenee, joissakin skenaarioissa hyvin paljon ja voi siirtyä pois täältä. Mekaanisen metsäteollisuuden tilanne oli kaikissa skenaarioissa parempi.

– Olisin kallistumassa samaan suuntaan. On vaikea nähdä miten nykyinen volyymi voisi säilyä, koska sellussa, kartongissa ja paperissa kilpaillaan halvemman kustannustason tuotteiden kanssa.

Esimerkiksi Kiinan ja Brasilian tehtaista suurin osa on melko uusia ja kooltaan suuria.

– Myös kuitupuun pitäisi olla meillä huomattavasti halvempaa, jos haluaisimme aidosti pärjätä kilpailussa. Puun osuus sellun tuotantokustannuksista on 30-40 prosentin luokkaa.

– Näissä oloissa olisi pään pistämistä pensaaseen se, että annetaan ymmärtää, että kunhan emme esimerkiksi ennallista liikaa voimme säilyttää nykyisen volyymin, tulostason, puun myyntitulot ja työpaikat.

Donner-Amnellin mukaan EU-tasolla on laiminlyöty kestävän, puupohjaisen kemianteollisuuden kehittäminen vaan on suojeltu vanhaa fossiilipohjaista tuotantoa.

– Haaste olisi saada EU muuttamaan talouspolitiikkaansa ja uudistamaan aloja. Siihen ei riitä Suomen tai Ruotsin vaikutusvalta. Emme me voi luoda omia puukemian markkinoita, ne pitäisi luoda Euroopan tasolla ja EU-päätöksillä, että yritykset uskaltaisivat lähteä korvaamaan liikevaihtoa ja tuotantoa, joka tullaan menettämään.

PETRI Vanhala näkee EU:n ennallistamisasetuksessa metsäteollisuuden kannalta uhkakuvia, mutta arvioi ne pienemmiksi kuin alan globaali ahdinko.

– Jos asiaa lähestyy talousmetsän näkökulmasta, niin Suomi ja Ruotsi ovat hoitaneet asian hyvin. Toki metsillä on paljon muitakin arvoja, jotka pitää huomioida. Ennallistamisasetuksen haasteiden pitäisi helpottua, jos ja kun puun hakkuumäärät pienevät, Vanhala sanoo.

Hän kuitenkin ihmettelee Orpon hallituksen toimintaa asian valmistelussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi saa oman esityksensä EU:lle valmiiksi vasta vaalien jälkeen.

– Sinänsä ymmärrän, että hallitus ei uskalla tehdä tuollaisia ratkaisuja ennen vaaleja. Mutta samalla päättäjien pitäisi jo pystyä lobbaamaan Suomen näkemystä Brysselissä. Metsäteollisuus ry onneksi jo toimii siellä.

Vanhala toivoo, että Suomessa löytyisi yksi ja yhteinen näkemys ennallistamisasetukseen liittyvästä esityksestä

– Kyllä se Suomen vaikutusvaltaa heikentää, jos täältä lähtee Brysseliin erilaisia näkemyksiä.

Korjattu 22.8. klo 13.18 virheellinen väittämä, jonka mukaan Suomeen tuotaisiin enemmän sellua Kiinasta kuin Suomi vie sellua Kiinaan.